My castle made of sand

" So you tried, to believe in the castle made of sand

When it falls to the sea and your feet can’t find dry land

Reach for my hand. "

Tiedätkö sen tunteen kun yrität pitää ulkosivun eheänä ja ylhäällä, peittämässä kasvosi ja todellisen itsesi ettet joudu kohtaamaan tuskaa ja epävarmuutta, ettet joudu myöntämään itsellesi kuinka kusessa olet? Mä tiedän, ja se tälläki hetkellä nakertaa mua. Tahtosin että voisin vaan laskee sen ulkosivun ja antaa kaiken tulla, näyttää kaikille millanen mä oikeesti oon, mutta emmä uskalla. Mulla on nyt ollu tän hiljasen tauon aikana hirvee kriisi, oon huutanu isännän ja emännän kans kilpaa ja juossu todellisuutta pakoon hengaamalla kylällä koulun jälkeen sen siaan että oisin menny kotiin ja kohdannu sen karun todellisuuden, antanu sen taas lyödä päin naamaa. Mä oon oikeesti aikamoinen pelkuri, peitän sen vaan ilosen ulkosivun taakse, ja oikeesti mä oon niin onnellinen kaikkialla muualla kuin kotona, koulussa oloaki mä rakastan, sen pitäs kertoa jo jotain?

Mä oon ollu tän neljä vuotta papan ja Samin kuoleman jälkeen niin rikki että kaikki on ollu niin helvetin vaikeeta että välillä oikeesti oon miettiny miks Joonas meni ja pelasti. Silti mä oon miettiny että pitäs varmaan yrittää nousta tästä kuopasta, mä tajusin sen ku löysin eilen kaks päiväkirjaani, toinen neljän vuojen takaa jossa mun ajatukset ja kaikki on niin positiivistä ja toisen kahen kuukauden takaa ja yks niistä kirjotuksista pisti miettimään:

" Mä en ymmärrä miten jotku jaksaa tässä paskassa tarpomista koko elämän läpi? Monta kymmentä vuotta? Mä oon kyllästyny jo tässä vaiheessa, ehkä ois kaikista helponta vaan lähtee sinne helvettiin - siellä on mulle paikka, aivan varmasti on ko oon tämmönen paska muutenki. "

Voinko mä oikeesti olla näin alhaalla? Ei oo tosi, mä haluun ylös ja niin mä aijon taistellakki, se on niin helvetin varmaa.

Taistelutahtoa keräten

-Beast