My true soulmate ...

Hohoo, ettepä uskokkaan mitä kaikkee mulle onkaan taas vaihteeks tapahtunu! Joo, siis jäin viime viikolla kii tupakasta, sinne meni suit sait nettitikku ja sim-kortti, nyyh. Mutta sitte tuliki jo perjantai ja pääsin isosleirille ! Jee, ja arvakkaapa mitä sielä sitte tapahtu ? ETTÄ MUUTEN IKINÄ USKO! Mie tapasin semmosen todellisen sielunkumppanin, me ollaan niinQ sillee soulmates, ju nou ? Sillee coolisti :D Se kuuntelee Avenged Sevenfoldia <3 ja Mötley Crüeta <3 Pieni maailmani <3 Mutmut siis kummiski soli ihan huippu tyyppi muutenki ko sen kans hengas ja tutustu paremmin, jajaja ei se sen kaveri se Idakaa ollu mitenkää tyhmä ja tylsä :)) Eli toisin sanoen sain kahen päivän aikana 3 uutta ystävää! Jee, bileet ! Minua vaan nyt suuresti harmnittaa ettei mulla löyvy niistä minkäänlaista kuvamateriaalia :/ Isoisviikonlopulta mulla on kyllä yks kuva, mutta se nyt taas on semmosta kamaa mitä ei voi julkasta, olen tomaatti siinä <3 Ehkä joskus jos retusoin naamani vähän normaalimman väriseks ..? :D

Joo, mutta se sitten niistä ilosista jutuista, mulla oli perjantaina se helevetin kallonkutistaja ja ne vahtas minua ihanko oisin räjäyttämässä itteni taivaan tuuliin hetkenä minä hyvänsä, ja kivaa, huomenna taas sinne <3 Fuuuuuuuuuu ... Elämänhän ei pitänykkää olla helppoa mut onko mulla vaihto-oikeutta jos se menee päin helvettiä ? Tai no, menee aina ko en oo ystävieni seurassa, joten kiitos teille kaikille rakkaille, love ya! <3

Iloinen, kerrankin.

-Beast

My life, just this second ...

Miun elämä on nyt nää viime ajat heitelly ihan miten sattuu, välillä on pitäny pysähtyä miettimään. Yks päivä tää kaikki vaan meni yli ja olin murtua, mutta mulla oli semmosia kavereita jotka ei antanu niin tapahtua. Pääsin puhuun niistä asioista ja se helpotti aika helvetin paljon. Nyt mennään etiäpäin ja yritetään availla näitä takkuja mun mielestä. Tuntuu ettei millään oo enää vittuakaan väliä. Miks pitäs jaksaa tätä paskaa enää kauempaa? Välillä tuntuu että oikeesti vois vaan lopettaa ..

Mut joo, sain uuden koneen, kävin Sodiksessa, näin kavereita ja innostuin jopa tekeen uuen ulkoasun, mitäs mieltä ootte ? :3

Mie en ookkaan vissiin sanonu että meille tuli reilu viikko sitte uus koira? No nytpä mie sen sanon, se tuli meille Oulusta, Miyo'isin kennelistä. Sen nimeksi tuli sitte Iiris, vähän niinkuin Siiri mutta ässä nakattuna toiseen päähän :D

Tässä pari kuvaa Iiriksestä ja viikon takaisia kuvia Siiristä:

Sekava

-Beast

Pitäskö mun päästää itseni rakastumaan, kuka sanoi että ei se sua tappaiskaan ?

" Mä oon tottunu olee yksin ja elää näin, 

en tarvii ketää vieree päästäkseni eteenpäi.

Mä oon itsenäinen, tyytyväinen elämääni,

en tarvii ketää ja mä kyllä pidän pääni.

En haluu ketää komentelee, sanoo mitä pitää tehdä, 

mä teen miltä tuntuu ja mä teen sen sydämestä.

En tarvii neuvoi, en ketää soittelemaa perää,

aamul tyynykasa kainalossa tyytyväisen herään .

En tarvii kotiorjaa vaik kiva se oliski,

enkä tänne haluu sua mä pidän oman kotini.

En tarvii sääntöi, mä teen oman pääni mukaan,

ei tarvii huolestua, kun ei mene rakastumaan.

Mä haluun olla yksi, huolehtii vaa itestäni,

en luota kehenkää ku miettii mitä viimeks kävi.

Koitan pitää pääni, vaik en tiedä tulevaa,

tunteet kasaantuu ja mieleen tulee vaan. 

Pitäskö mun päästää itseni rakastumaan,

ja itteäni jälleen satuttaa.

Kuka sanoi että ei se sua tappaiskaan

kun pienet siivet katkaistaan. "

Mä oon taas vaihteeks ollu ihan sekasin, mä en oikee tiiä mitä mun pitäskää tehä. Suhe Repen kaa jätti pahan maun suuhun, mä kuulin siitä sellasta juttua joka sai mut pistään kaikki meijän välit poikki, vitut mä sellasta tarvi mun ystäväpiirii, mä pärjään ilman sitäki.

Joonaksen kanssa se päätty siihen ko aloin miettiin, voinko luottaa siihen ku sillä on semmonen maine .. Mä oon oikeestaan aika väsyny tähä etten tiiä kehe voi luottaa, kuka pettää, kuka suojelee .. Mä aattelin pysyy erossa pitkään kaikista suhteista ja muista semmosista ja kasata itteni .. Mutta mä .. oon tainnu ihastua .. TAAS ^^'

Joo, okei pakko myöntää että oon aika toivoton tapaus. Mut ei sillä, se ei tällä kertaa ookkaa poika .. noni, tulipa nyt tääki julki :D

Marin kans me ollaan oltu jo niin kauan ystäviä ja ollaan vaan huomattu että tää meän ystävyys on syventyny ja syventyny .. Nyt mä vaan en tiiä mitä sanoa, mä en oo varma oonko mä valmis taas uuteen suhteeseen, mut emmä tahtois olla ilkeekää. Kusessa ? Aina, hyvä minä!

Tosiaan, värjäsin muuten eilen hiukset takas vaaleeks .. eihän siihen toki menny ku kolme tuntia :D Mut oon ite toooosi tyytyväinen <3

Epävarma, jälleen

-Beast

My castle made of sand

" So you tried, to believe in the castle made of sand

When it falls to the sea and your feet can’t find dry land

Reach for my hand. "

Tiedätkö sen tunteen kun yrität pitää ulkosivun eheänä ja ylhäällä, peittämässä kasvosi ja todellisen itsesi ettet joudu kohtaamaan tuskaa ja epävarmuutta, ettet joudu myöntämään itsellesi kuinka kusessa olet? Mä tiedän, ja se tälläki hetkellä nakertaa mua. Tahtosin että voisin vaan laskee sen ulkosivun ja antaa kaiken tulla, näyttää kaikille millanen mä oikeesti oon, mutta emmä uskalla. Mulla on nyt ollu tän hiljasen tauon aikana hirvee kriisi, oon huutanu isännän ja emännän kans kilpaa ja juossu todellisuutta pakoon hengaamalla kylällä koulun jälkeen sen siaan että oisin menny kotiin ja kohdannu sen karun todellisuuden, antanu sen taas lyödä päin naamaa. Mä oon oikeesti aikamoinen pelkuri, peitän sen vaan ilosen ulkosivun taakse, ja oikeesti mä oon niin onnellinen kaikkialla muualla kuin kotona, koulussa oloaki mä rakastan, sen pitäs kertoa jo jotain?

Mä oon ollu tän neljä vuotta papan ja Samin kuoleman jälkeen niin rikki että kaikki on ollu niin helvetin vaikeeta että välillä oikeesti oon miettiny miks Joonas meni ja pelasti. Silti mä oon miettiny että pitäs varmaan yrittää nousta tästä kuopasta, mä tajusin sen ku löysin eilen kaks päiväkirjaani, toinen neljän vuojen takaa jossa mun ajatukset ja kaikki on niin positiivistä ja toisen kahen kuukauden takaa ja yks niistä kirjotuksista pisti miettimään:

" Mä en ymmärrä miten jotku jaksaa tässä paskassa tarpomista koko elämän läpi? Monta kymmentä vuotta? Mä oon kyllästyny jo tässä vaiheessa, ehkä ois kaikista helponta vaan lähtee sinne helvettiin - siellä on mulle paikka, aivan varmasti on ko oon tämmönen paska muutenki. "

Voinko mä oikeesti olla näin alhaalla? Ei oo tosi, mä haluun ylös ja niin mä aijon taistellakki, se on niin helvetin varmaa.

Taistelutahtoa keräten

-Beast