" Se on karu totuus, karu totuus, etten mä voi styylaa enää sun kaa. Ei oo paluut, ei tulevaisuut. Parempi on erillään, jos päivittäin me vaan riidellään. Eri asioita elämästä etsitään, sitä painetta kestä kovin pitkään. "
No, ehdinkin jo miettimään, että oho jatkuupas tätä pitkään. mutta sitten .. sitten tiputit sen pommin, ihan yhtäkkiä vain. Sinua ahdisti, suhde oli kuulemma muuttunut liian vaklituiseksi ja sen vakaus pelotti ja ahdisti sinua. Erosimme, jätit minut viestillä. Se jos mikä sattui. Olenko silti tyhmä, koska toivon että voisimme vielä olla ystäviä ja nähdä, hullutella ja värkätä vanhaan tapaan? No, ehkä tästä päässään taas eteenpäin, katse tulevaisuuteen ja positiivinen mieli eikö niin? Ehkä se on, tai on ollut niin, mutta minä en enää ole kovin varma siitä onko se totta, ja onnistuuko se. Yritän, jaksan silti yrittää sillä en halua jäädä itsesääliin rypemään. Kyllä tästä selvitään, jos ei kunnialla niin ainakin nauraen kaikkien kolahdusten ja muiden jälkeen :D Se positiivinen mieli, niinhän?
Mutta silti, iloisempiin aiheisiin. Ehkä, maybe, hyvällä tuurilla ja toivottavasti muuttaisimme. Silloin se suurin unelmani ehkä saattaisi toteutuakkin. Awesome. Kävimme eilen katsomassa uutta taloa, ja se oli yhdellä sanalla sanottuna I-H-A-N-A ! Mä niiiin rakastuin siihen. Haaparannalle 10km, maata 12 hehtaaria, iiiiso ja avara piha, ihana talo, iiiihanat laattalattiat joka huoneessa, pihalla kolmen hevosen talli, iiiso tarha jossa pihatto, iiiso alue joka on tarkoitettu kentäntapaiseksi, ei aitoja tosin, koko piha aidattu ja kaikkein paras: VAIN 200M LINKKAPYSÄKILLE! <3 Oioioioioi <3 Joo, myönnän nyt ehkä vetäväni liian lujaa? mutta tosiaan, Isä oli jo melkein hevosta ostamassa vaikka emme ole edes varmoja muutosta :D Mutta se olisi silti mahtavaa, miettien nyt kumminkin pitkän unelmani käyvän pian toteen. Kymmenen vuotta olen siitä haaveillut, ihan niin kauan kuin olen hevosten seurassa roikkunut. Ne ovat jotain uskomattoman ja sanoinkuvaamattoman ihanaa. Mutta toisaalta vaikka täten voisitte arvella että olen vain yksi heppahöperö joka vain tahtoo hevosen? Ehei, kyllä minä tiedän siihen liittyvän vastuun ja tiedän ettei se ole leikkikalu.
Siirin kanssa tässä katselimme vasta kuvia, ja keskustelimme niistä. Kyllä juu, juttelemme kuvista :D Ja todellakin, tuo koira puhuu. (Lue: piipittää ja vinkuu) Se tapittaa kuvia sylissäni istuen, ja piipittää kun kuva jätetään ja vinkuu kun kuva poistetaan - tämä on siis juu tutkittu juttu :D Aina kun kuva on hiukan tärähtänyt tai rajaus huono, se vinkuu ja kun kuva on täydellinen, pikku karvakasa piipittää. Söpöä eikö? :3
Tämä eka postaus oli aika outo, mutta yrittäkää saada ajatuksenjuoksustani jotain selville, joohan?
- Beast
No, ehdinkin jo miettimään, että oho jatkuupas tätä pitkään. mutta sitten .. sitten tiputit sen pommin, ihan yhtäkkiä vain. Sinua ahdisti, suhde oli kuulemma muuttunut liian vaklituiseksi ja sen vakaus pelotti ja ahdisti sinua. Erosimme, jätit minut viestillä. Se jos mikä sattui. Olenko silti tyhmä, koska toivon että voisimme vielä olla ystäviä ja nähdä, hullutella ja värkätä vanhaan tapaan? No, ehkä tästä päässään taas eteenpäin, katse tulevaisuuteen ja positiivinen mieli eikö niin? Ehkä se on, tai on ollut niin, mutta minä en enää ole kovin varma siitä onko se totta, ja onnistuuko se. Yritän, jaksan silti yrittää sillä en halua jäädä itsesääliin rypemään. Kyllä tästä selvitään, jos ei kunnialla niin ainakin nauraen kaikkien kolahdusten ja muiden jälkeen :D Se positiivinen mieli, niinhän?
Mutta silti, iloisempiin aiheisiin. Ehkä, maybe, hyvällä tuurilla ja toivottavasti muuttaisimme. Silloin se suurin unelmani ehkä saattaisi toteutuakkin. Awesome. Kävimme eilen katsomassa uutta taloa, ja se oli yhdellä sanalla sanottuna I-H-A-N-A ! Mä niiiin rakastuin siihen. Haaparannalle 10km, maata 12 hehtaaria, iiiiso ja avara piha, ihana talo, iiiihanat laattalattiat joka huoneessa, pihalla kolmen hevosen talli, iiiso tarha jossa pihatto, iiiso alue joka on tarkoitettu kentäntapaiseksi, ei aitoja tosin, koko piha aidattu ja kaikkein paras: VAIN 200M LINKKAPYSÄKILLE! <3 Oioioioioi <3 Joo, myönnän nyt ehkä vetäväni liian lujaa? mutta tosiaan, Isä oli jo melkein hevosta ostamassa vaikka emme ole edes varmoja muutosta :D Mutta se olisi silti mahtavaa, miettien nyt kumminkin pitkän unelmani käyvän pian toteen. Kymmenen vuotta olen siitä haaveillut, ihan niin kauan kuin olen hevosten seurassa roikkunut. Ne ovat jotain uskomattoman ja sanoinkuvaamattoman ihanaa. Mutta toisaalta vaikka täten voisitte arvella että olen vain yksi heppahöperö joka vain tahtoo hevosen? Ehei, kyllä minä tiedän siihen liittyvän vastuun ja tiedän ettei se ole leikkikalu.
Siirin kanssa tässä katselimme vasta kuvia, ja keskustelimme niistä. Kyllä juu, juttelemme kuvista :D Ja todellakin, tuo koira puhuu. (Lue: piipittää ja vinkuu) Se tapittaa kuvia sylissäni istuen, ja piipittää kun kuva jätetään ja vinkuu kun kuva poistetaan - tämä on siis juu tutkittu juttu :D Aina kun kuva on hiukan tärähtänyt tai rajaus huono, se vinkuu ja kun kuva on täydellinen, pikku karvakasa piipittää. Söpöä eikö? :3
Tämä eka postaus oli aika outo, mutta yrittäkää saada ajatuksenjuoksustani jotain selville, joohan?
- Beast
 |
| Kuvien katseluhan on väsyttävää :3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on aina tervetulleita :)